Raivatuna metsässä on vanha uhrilehto
Caveen polku johdattaa ja tuomien tuoksussa
Yks on taimi taimimatta se on puu jumalan
Juurtumatta juuret ovat tammen suuret jalat

Kivipaadet hakkaa hongat toisiin kolisee
Alkaa sade huuhtomaan lehvät puhtaiksi nuolee
Varvut nousee silmissäni kohti taivasta
Vaaroiksi taimet kasvaa puro solisee ja laulaa

Kuusen kannon kainalossa lohkareita seisoo
Raakkuu varis vainiolla silmät huomaa liikkeen
Juoksee jalat pikkuruiset kohti meren rantaa
Usva peittää saalistajan punahiset hampaat

Sumu seuraa saaren rantaa pöllöt uneksii
Piirissä kehän keskellä karhu talvehtii
Suudelmansa kylmän mulle tarjoo kuolema
Antaa mulle kätensä on aina tukena

Sammalmatto polut peittää tieltä askel eksyy
Katse kaipaa kaitsijata saattaa uhrilehtoon
Ken voi olla kuulematta metsän vienon kutsun
Kulkijalle kuolevalle tarjoaa se kehdon

Unta valvoo uhrilehdon